Ajatuksia hautausmaalta

Kävelin tänään Lohjan pyhän Laurin kirkon hautausmaan lävitse, ja huomasin, että eräille haudoille oli jätetty 17.7.2015 päivättyjä tiedoksiantoja puukepin päähän. Mikäli haudan omistaja ei vuoden aikana saata hautaansa asianmukaiseen kuntoon mm. oikaisemalla hautakiveä ja tasaamalla hiekkaa, niin hän menettää oikeutensa hautapaikkaan ikuisiksi ajoiksi.

Kävelin hautojen vierestä, ja yritin päätellä millä perusteella juuri tietyt haudat olivat merkitty tiedoksiannolla, ja toiset eivät. Siellä oli suuria perhehautoja useimmiten ruotsinkielisillä sukunimillä, jotka olivat aivan vinossa ja huoltamattomia — ei tiedoksiantoa. Joku pieni vaatimaton kivi, joka oli puun juurella — laputettuna.

Ajattelin, että kirkkoherranvirasto lienee palkannut laputtajaksi seutukunnan hirmuisimman pysäköinninvalvojan, joka on virka-asussaan ja ukaasivihkonsa kera erittäin pelottava olento. Luultavasti kirkkoherra oli itse käynyt kuitenkin läpi laputettavat haudat, ja sopivien sivistyssukujen sekä kirkkovaltuuston jäsenten esi-isien haudat oli näin säästetty.

Poistuin hautausmaalta jotenkin suuttuneena. Minulla ei ole vahvaa uskoa ruumiin ylösnousemukseen, tai että hautapaikalla ylipäätään olisi suurta kosmista merkitystä ihmiselle. Sen sijaan minua ärsyttää tämä kirkkouskovaisten asenne omia, totena pitämiään uskomuksiaan kohtaan.   Ruumiin ylösnousemus kuitenkin on tullut kirjatuksi apostoliseen uskontunnustukseen, josta mitä nöyrimmin haluaisin muistuttaa. Jostain tarkemmin määrittelemättömästä syystä tuo kuolleiden ihmisten hätisteleminen tuntuu minusta hävyttömältä. Ehkä minä olen enemmän piilokristitty kuin arvaankaan?

Puu-Anttilan talon kohdalla mieleeni tuli, että ehkä voisin palata hautausmaalle ja pihistää sieltä yhden “tiedoksiannon”. Voisin sen sitten puliveivata marsalkka Mannerheimin haudalle. Hän lienee jo aikansa lepuuttanut tomumajaansa kalliisti siunatussa maassa, ja voisi jo vähitellen korjata luunsa parempaan talteen. Haluaisin myös nähdä ihmisten reaktion sille, kun Mannerheimin haudalle ilmestyisi virallinen luidensiirtokehoitus.

Jos vielä ajattelemme tätä hautojen kierrätystä eri vainajien kesken ruumiin ylösnousemuksen kannalta, niin olisi huomioitava tämä: Jos samasta haudasta kovin moni henkilö joutuu ylösnousemaan, niin ongelmaksi saattaa tulla sama kuin huonon narikkavahdin, joka on sekoittanut narikkalappunsa. Viimeisenä päivänä ylösnousemuksen kiireessä vainaja voi joutua tarjoamaan saman haudan asukille ylimääräistä sääriluuta samalla kuin hänen oma pääkallonsa on vielä teillä tietymättömillä.

Kyllä sellaisen ryysiksen välttämiseksi olisi suotavaa, että ihmiset haudattaisiin kukin omaan hautaansa, yksilöinä.