51. Siirryn nyt tarkastelemaan maanviljelyksen iloja, joista nautin uskomattoman paljon. Sitä iloa vanhuus ei lainkaan estä, ja se vaikuttaa minusta liittyvän läheisesti viisaan ihmisen elämään. Sellaisissa iloissa vallitsee näet sopimus luonnon kanssa; luonnon, joka ei koskaan kieltäydy luovuttamasta pyydettäessä omaansa eikä koskaan saamaansa palauta täysin ilman korkoa: palauttaa joskus pienemmällä, mutta useimmiten suuremmalla voitolla. Minua ei pelkästään viehätä maan hedelmät, vaan niinikään itse maan voima ja sen luonto. Kun maa kynnettynä ja pehmennettynä ottaa vastaan viljan siemenen, piilottaen sen ensin näkymättömiin, ja sitten lämmenneenä, kosteudellaan ja painollaan sen läpäisee, ja siten saa siemenestä näkyviin kukoistavan vihreyden, joka taimena juuriinsa nojaten tuottaa suoran, niveltyneen korren, joka tuppeensa sulkeutuneena pian ikään kuin kypsyy. Sieltä se paljastaa teräväkärkisten jyvien muodostaman tähkän, joka on sen puolustus pienempiä lintuja vastaan.
52. Mitä voisinkaan mainita viinin alkuperästä, istutuksesta ja kasvatuksesta? Jotta tuntisitte tämän vanhuuteni levon ja huvituksen, niin totean, että siitä ilosta en voi saada kyllikseni. Ohitan sen sisäisen voiman, joka on kaikessa maan tuottamassa — voiman, joka viikunan pienestä jyvästä tai viinirypäleen kivestä, tai jonkin muun hedelmän tai kasvin mitä vähäisimmästä siemenestä tuottaa niin suuria oksia ja runkoja. Eivätkö kaikenlaiset idut, pistokkaat, ja varren ja juurakoiden palaset tuota sellaista lopputulosta, joka ihmetyttää ja viehättää itse kutakin? Viinin luonto on köynnösmäinen ja mikäli sitä ei tueta, viini lankeaa maahan, josta se nousee ylös sormimaisine kärhöineen kietoutuen minkä tahansa löytämänsä ympärille. Monin kerroin harhaillen ja erehtyen kiemurtelevana, köynnöstä karsitaan veitsellä leikaten maanviljelijän taidoin, jotta sen haarat eivät villiintyisi ja kaikilta osin liiaksi levittäytyisi.
53. Niinpä kevään tullessa niistä haaroista, jotka köynnökseen jätettiin, ilmestyy nivelkohtiin mitä kutsutaan silmuiksi, joista lähtien tulevat näkyville rypäleet, jotka maan kosteudesta ja auringon lämmöstä kasvavat; aluksi hyvin kitkerinä maistettaessa, sitten kypsyneinä makeutuvat lehvästöön pukeutuneena, jotta eivät jäisi vaille sopivaa lämpöä, kuitenkin suojautuen auringon liialliselta poltteelta. Mikä voisi olla nautinnoltaan miellyttävämpää tai kauniimpaa katsella? Vaan ei pelkästään hyödyllisyys, kuten aiemmin sanoin, vaan myös itse viinin kasvattaminen ja luonto viehättävät minua. Kasvatustukien rivistöt ja niiden yläpäiden tuennat, versojen sidonta ja kasvien lisääminen, ja kuten sanoin, eräiden versojen leikkaaminen ja toisten jättäminen.
54. Mitä kertoisin vielä kastelusta, ojien kaivamisesta ja maan alituisesta muokkauksesta, jotka tekevät maan paljon hedelmällisemmäksi? Mitä puhuisin lannoittamisen hyödyllisyydestä? Näistä kerroin jo siinä kirjassa, jonka olen maatalousasioista kirjoittanut.
[Käännetty alkuperäisestä tekstistä http://www.thelatinlibrary.com/cicero/senectute.shtml]