Sekaantumatta sen enempää uuskeynesiläiseen hapatukseen saatikka muihin sangen kimurantteihin, kirjoittajilleen suurta mainetta tuottaviin aikakautemme luomuksiin taloustieteen alalla, rohkenen minäkin tehdä ehdotuksen Suomen julkisten talouden epätasapainon ja vajeiden kertakaikkiseksi korjaamiseksi irlantilaisfilosofi J. Swiftiä mukaillen [1].
Nerokkaan yksinkertainen ja täysin nöyrä ehdotukseni on seuraava:
Lopetetaan kaikki. Aivan kaikki.
Lopetetaan kaikenlainen rahan haaskaaminen ihmisiin ja eläimiin. Lopetetaan työnteko, verot ja palkat. Lopetetaan vesi- ja sähkömaksut. Ei, vaan lopetetaan samantien vesi ja sähkökin. Entä sitten?
Ehdotukseni ei suinkaan ole niin vallankumouksellinen kuin miltä se ensilukemalta saattaa vaikuttaa. Kysymyksessä on ainoastaan nykyisen eurooppalaisen nätkistämispolitiikan johdonmukaiseen loppuunsa viety versio, jossa kaikki siirtymävaiheesta johtuneet epäideaalisuudet (siis kaikenlaisten tilien ja taseiden epätasapaino) ovat jo poistuneet.
Toki kaiken lopettamisesta lyhyellä tähtäimellä seuraa eräänlaista epämukavuutta kuten janoa, nälkää ja vilua. Mutta kuten sanotaan, hirressäkin ensimmäinen päivä on vaikein. Seuraava päivä roikkuessa menee jo kokemuksen pohjalta. Ei sitä kauan kestä. Kolmantena päivänä siinä tuulenvireessä heilahdellessa voi olo olla jo oikeastaan aika mukava.
Huomioni perustuu siihen yksinkertaiseen matemaattiseen faktaan, että minkä tahansa kirjanpidon saatikka taseen laskemiseksi tarvitaan vain neljää peruslaskutoimitusta. Tästä on poikkeuksena vain nykyaikana perin harvinaiseksi käynyt koronlasku, jossa myös eksponenttifunktio on tarpeen. Laskulaeistakin tarvitsemme enää vain tietää, että 0+0 = 0 ja 0x0 = 0. Valitettavasti koronlaskun kannalta e^0 = 1, mutta onneksi kuitenkin 1×0 = 0, joten tästäkään ei synny ongelmia. Niinpä kansakunnan jokainen tili ja tase on balanssissa muodossa 0 = 0, ja ei ole syntynyt sellaista kamreeria edes Valtiovarainministeriöön, joka tästä taseesta löytäisi muodollistakaan huomauttamisen aihetta. Kunhan vain ensin lopetamme aivan kaiken.
Olen ensimmäisenä mitä nöyrimmin myöntämässä, että ehdotukseni ei ole kovinkaan kummoinen elon laskuopiksi. Vaan kuolon laskuopiksi se on ihan oivallisen käypä.
Kirjallisuutta:
[1] J. Swift, “A modest proposal For preventing the children of poor people From being a Burthen to their Parents or the Country, And for making them Beneficial to the publick”. The Third Edition, Dublin, Printed: And Reprinted at London, for Weaver Bickerton, in Devereux-Court near the Middle-Temple, 1730.
[2] E. Elo, ” Laskuoppi etupäässä oppikouluja varten”. Werner-Söderström Osakeyhtiö, 1912.
Kirjoittaja on Matematiikan ja Systeeminalyysin nihilisti.